KÄYTTÖTARKOITUS: Monipuolinen käyttö- paimen- ja palveluskoira.

FCI:N LUOKITUS:

Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Alaryhmä 1 lammaskoirat

Käyttökoetulos vaaditaan

LYHYT HISTORIALLINEN KATSAUS:

Verein für Deutsche Schäferhunde

(SV), joka on Verband für das Deutsche Hundewesenin (VDH:n) jäsen, on rodun

perustajayhdistyksenä vastuullinen saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä.

Rotumääritelmä laadittiin yhdistyksen ensimmäisessä jäsenkokouksessa Frankfurt

am Mainissa 20. syyskuuta 1899 A. Meyerin ja von Stephenitzin ehdotuksen mukaisesti.

Sitä täydennettiin 6. jäsenkokouksessa 28.7.1901, 23. jäsenkokouksessa

Kölnissä 17.9.1909, johtokunnan ja valtuuston kokouksessa Wiesbadenissa

5.9.1930 ja jalostustoimikunnan ja johtokunnan kokouksessa 25.3.1961. Edelleen

sitä käsiteltiin Saksanpaimenkoirayhdistysten Maailman Unionissa (WUSV), ja se

hyväksyttiin WUSV:n kokouksessa 30.8.1976, edelleen sitä käsiteltiin ja se hyväksyttiin

johtokunnan ja valtuuston kokouksessa 23.-24.3.1991. Seuraavan kerran

rotumääritelmää muutettiin 25.5.1997, 31.5-1.6.2008 ja 6.-7.6.2009.

Saksanpaimenkoirien suunnitelmallinen jalostus aloitettiin yhdistyksen perustamisen

jälkeen vuonna 1899. Rotu on jalostettu tuonaikaisista keski- ja eteläsaksalaisista

paimenkoirakoiratyypeistä päämääränä luoda palveluskoira, jolla on edellytykset

vaativiin suorituksiin. Tämän päämäärän saavuttamiseksi laadittiin rotumääritelmä,

joka määrittää saksanpaimenkoiran ruumiinrakenteen, olemuksen ja luonteenominaisuudet.

YLEISVAIKUTELMA:

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen,

voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:

Säkäkorkeus:

Urokset 60-65 cm

Nartut   55-60 cm.

Rungon pituus on n. 10-17% säkäkorkeutta suurempi.

LUONNE / KÄYTTÄYTYMINEN:

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan

tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, hyvin avoin, säyseä (paitsi ärsytettynä),

tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky

sekä itsevarmuutta, mitä seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta

edellytetään.

PÄÄ

Pää on kiilamainen ja sen tulee olla suhteessa rungon kokoon (pituus n. 40% säkäkorkeudesta),

eikä se saa olla liian karkea tai liian pitkänomainen. Pään tulee olla

yleisvaikutelmaltaan kuiva ja korvien välistä kohtuullisen leveä. Otsa on edestä ja

sivulta katsoen vain hieman kaareutuva, otsauurretta ei ole tai se on vain heikosti

havaittavissa. Kallo-osa on n. 50% pään koko pituudesta. Kallo-osan leveyden

pitää likimain vastata sen pituutta. Kallo kaventuu (ylhäältä katsottuna) korvista

kirsua kohti tasaisesti. Se liittyy loivasti viiston, mutta ei jyrkän otsapenkereen

kautta kiilamaiseen kuono-osaan. Ylä- ja alaleuka ovat voimakkaasti kehittyneet.

Kuononselkä suora, koveruus tai kuperuus ei ole toivottavaa. Huulet ovat tiiviit,

hyvin sulkeutuvat ja väriltään tummat.

Kirsu: Ehdottomasti musta.

Leuat/Hampaat/purenta: Hampaisto on voimakas, terve ja täydellinen (42 hammasta).

Saksanpaimenkoiralla on leikkaava purenta, ts. etuhampaat koskettavat toisiaan

leikkaavasti, jolloin yläleuan etuhampaat kohtaavat tiiviisti alaleuan etuhampaat.

Ala-, ylä- ja tasapurenta ovat virheitä samoin kuin suuret hampaiden välit. Virheeksi

luetaan myös se, että etuhampaat ovat suorassa linjassa. Leukaluiden tulee

olla voimakkaasti kehittyneet, jotta hampaat voivat kiinnittyä syvälle ja tukevasti.

Silmät: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset, eivät ulkonevat.

Silmien värin tulee olla mahdollisimman tumma. Vaaleat, pistäväkatseiset silmät

eivät ole toivottavat, koska ne häiritsevät koiran ilmettä.

Korvat: Saksanpaimenkoiran korvat ovat pystyt, keskikokoiset, yhdensuuntaiset

(eivät sisäänpäin taipuneet) ja teräväkärkiset. Ulkokorva on eteenpäin suuntautunut.

Kärjestään taittuneet tai luppakorvat ovat virheellisiä. Liikkeessä tai levossa

taaksepäin päänmyötäisesti taipuneet korvat eivät ole virhe.

KAULA:

Kaulan tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman löysää kaulanahkaa.

Kaula on vaakatasoon nähden noin 45°:n kulmassa.

RUNKO:

Kaulan tyvestä alkava ylälinja kulkee korkean ja pitkän sään ja suoran

selän kautta hieman laskevaan lantioon asti katkeamatta. Selkä on kohtalaisen

pitkä, kiinteä, voimakas ja lihaksikas. Lanne on leveä, lyhyt, voimakas ja lihaksikas.

Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n. 23°) ja se liittyy ylälinjan katkeamattomana

jatkeena hännäntyveen.

Rintakehä: Kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava.

Rinnansyvyyden tulee olla noin 45-48% säkäkorkeudesta.

Kylkiluiden tulee olla kohtuullisen kaareutuneet. Tynnyrimäinen ja litteä rintakehä

ovat yhtä virheelliset.

HÄNTÄ:

Ulottuu vähintään kintereeseen, mutta ei kuitenkaan yli välijalan puolivälin.

Häntä on alapuolelta hieman pitempikarvainen kuin yläpuolelta ja loivalla

kaarella. Koiran innostuessa ja liikkuessa häntä kohoaa ylittämättä kuitenkaan

vaakatasoa. Hännän kirurginen korjaaminen on kielletty.

RAAJAT

ETURAAJAT: Kaikilta suunnilta katsottuina suorat ja edestä katsottuina ehdottoman

yhdensuuntaiset.

Lavat ja olkavarret: Yhtä pitkät ja keskivahva lihaksisto kiinnittää ne runkoon.

Lavan ja olkavarren välinen ihanteellinen kulmaus on 90°, käytännössä hyväksytään

110°:seen saakka.

Kyynärpäät: Eivät saa olla seistessä eivätkä liikkuessa ulkonevat, eivät myöskään

sisäänpäin kääntyneet.

Kyynärvarret: Kuivat ja lihaksikkaat; kaikilta suunnilta katsottuina suorat ja koiran

seistessä keskenään täysin yhdensuuntaiset.

Välikämmenet: Pituudeltaan noin 1/3 kyynärvarresta ja tähän nähden n. 20-22°:n

kulmassa. Liian painunut välikämmen (yli 22°) kuin myös liian pysty välikämmen

(alle 20°) heikentävät koiran käyttökelpoisuutta, erityisesti kestävyyttä.

Etukäpälät: Pyöreähköt, tiiviit ja kaareutuneet. Päkiät ovat kovat, mutta eivät halkeilleet.

Kynnet ovat vahvat ja tummat.

TAKARAAJAT: Takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa

katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät ja muodostavat

noin 120°:n kulman. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen.

Kintereet: Voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora.

Takakäpälät: Tiiviit, hieman kaareutuneet. Päkiät kovat ja tummat. Kynnet voimakkaat,

kaarevat ja myös tummat.

LIIKKEET:

Saksanpaimenkoira on ravaaja. Raajojen tulee olla niin pitkät ja siten

kulmautuneet, että koira ilman mainittavaa selkälinjan muutosta voi työntää takaraajansa

rungon alle ja yltää eturaajallaan saman verran eteenpäin. Vähäinenkin

takaraajojen ylikulmautuminen vähentää koiran kiinteyttä, kestävyyttä ja siten

käyttökelpoisuutta. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan matala,

maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä. Tasaisessa

ja rauhallisessa ravissa pään painuessa ja hännän hieman kohotessa muodostuu

korvan kärjestä niskan ja selän kautta hännänpäähän pehmeästi kaartuva, rikkoutumaton

selkälinja.

NAHKA:

Pinnanmyötäinen (irtonaisesti) muodostamatta kuitenkaan poimuja.

KARVAPEITE

Karvanlaatu

Saksanpaimenkoiralla on kaksi karvanlaatumuunnosta: normaalikarvainen ja pitkäkarvainen,

joissa molemmissa on pohjavilla.

Normaalikarvainen:

Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen.

Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja

varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen

takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien

takaosaan kohtuulliset housut.

Pitkäkarvainen:

Peitinkarvan tulee olla pitkää, pehmeää, eikä tiiviisti pinnanmyötäistä. Korvissa ja

raajoissa on hapsut, tuuheat housut ja häntä. Hännän alapuolella on hapsutusta.

Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva

on lyhyttä, jonkin verran pitempää ja runsaampaa kaulassa muodostaen lähes kauluksen.

Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka

muodostaen reisien takaosaan selvät housut.

VÄRI:

Musta punaruskein tai ruskein merkein tai merkein, joiden väri voi vaihdella

keltaisesta vaaleanharmaaseen. Yksivärinen musta; harmaa tummemmin sävytyksin,

musta mantteli ja maski. Vähäiset, pienet valkoiset merkit rinnassa tai erittäin

vaaleat raajojen sisäsivut sallitaan, mutta ne eivät ole toivottavia. Kirsun tulee

olla kaikissa värisävyissä musta. Heikkopigmenttisiksi luokitellaan koirat, joilla on

puutteellinen maski, kellertävät tai pistävän vaaleat silmät, vaaleat tai lähes valkoiset

merkit rinnassa tai raajojen sisäsivuilla, samoin kuin ne, joilla on vaaleat kynnet

ja punainen hännänpää. Pohjavilla on vaaleanharmaan sävyinen. Valkoinen väri ei

ole hyväksyttävä.

KOKO JA PAINO

Urokset: säkäkorkeus 60 - 65 cm, paino 30 - 40 kg. 

Nartut: säkäkorkeus 55 - 60 cm, paino 22 - 32 kg.

VIRHEET:

Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä luetaan virheiksi suhteutettuna

virheen vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET:

Kaikki käyttötarkoitukseen soveltuvuutta heikentävät

poikkeamat edellä mainituista rotupiirteistä.

·

Korvat: Liian alas sivuille kiinnittyneet, kärjistään taittuneet, hajaasentoiset

tai pehmeät korvat.

·

Huomattavat pigmenttipuutokset.

·

Pehmeä tai löysä yleisvaikutelma.

·

Hampaat: Kaikki poikkeamat leikkaavasta purennasta ja hammaspuutokset,

paitsi ne, jotka on mainittu hylkäävissä virheissä.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

·

Arkuus, vihaisuus ja pureminen.

·

Vakava lonkkavika.

·

Vakavat korva- ja häntävirheet.

·

Epämuodostumat.

·

Hammaspuutokset:

yhden P3:n ja jonkin muun hampaan puutos

yhden kulmahampaan puutos

yhden P4:n puutos tai

yhden M1:n tai M2:n tai yhteensä kolmen tai useamman hampaan

puutos.

·

Purentavirheet:

2 mm:n tai sitäkin suurempi yläpurenta

alapurenta

tasapurenta koko etuhampaiden alueella.

·

Sallitun säkäkorkeuden ylittäminen tai alittaminen yli 1 cm:llä.

·

Albinismi.

·

Valkoinen väri (vaikka koiralla olisi tummat silmät ja kynnet).

·

Pitkä suora karvapeite ilman pohjavillaa.

·

Pitkäkarvaisuus (pitkä, pehmeä peitinkarva ilman pohjavillaa, jakaus keskellä

selkää, hapsut korvissa, raajoissa ja hännässä).

HUOM.

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina

kivespussiin.